Vitamiinit

 

Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta. Vitamiineihin ei lueta välttämättömiä aminohappoja eikä rasvahappoja eikä myöskään hivenaineita tai kivennäisaineita (jotka ovat epäorgaanisia aineita). Ihminen tarvitsee 13 eri vitamiinia. Vitamiinit jaetaan fysikokemiallisten ominaisuuksiensa puolesta kahteen ryhmään eli vesiliukoisiin vitamiineihin ja rasvaliukoisiin vitamiineihin. Vesiliukoiset vitamiinit sisältävät rakenteessaan typpeä ja rasvaliukoiset vitamiinit eivät sisällä typpeä.

Ihmisen tarvitsemat vitamiinit


 NimiVesi/rasvalikoinen  Löytäjä Tietoa Puutostauti
A Retinoli Rasvaliukoinen   Elmer V. McCollum ja M. Davis 1912–1914. A-vitamiini ei ole yksi kemikaali vaan joukko retinolijohdannaisia. Hämäräsokeus
B1 Tiamiini Vesiliukoinen   Kazimierz Funk 1912.
Beriberi
B2 Riboflaviini Vesiliukoinen   D. T. Smith ja E. G. Hendrick 1926

B3 Niasiini Vesiliukoinen   Conrad Elvehjem 1937
Pellagra
B5 Pantoteenihappo Vesiliukoinen   Roger Williams 1933

B6 Pyridoksiini Vesiliukoinen   Paul Gyorgy 1934

B7, H Biotiini Vesiliukoinen  


B9 Foolihappo Vesiliukoinen   Lucy Wills 1933. Tunnetaan myös folaattina
B12 Syanokobalamiini

Hydroksikobalamiini Metyylikobalamiini

Vesiliukoinen   Karl Folkers ja Alexander Todd 1948. Ainoa vesiliukoinen vitamiini, joka varastoituu ihmiselimistöön pitkäksi aikaa. Pernisiöösi anemia
C Askorbiinihappo Vesiliukoinen   A. Hoist ja T. Froelich 1912 Jo vuonna 1747 James Lind väitti sitrushedelmien parantavan keripuin, mutta itse vitamiini löydettiin vasta 1900-luvulla. Keripukki
D Kolekalsiferoli Rasvaliukoinen   Edward Mellanby 1922 Elimistö syntetisoi vitamiinia itse riittävän voimakkaassa auringonvalossa. Riisitauti
E Tokoferoli Rasvaliukoinen   Herbert Evans ja Katherine Bishop 1922

K Menadioni Rasvaliukoinen   Henrik Dam 1929
Puutos heikentää veren hyytymistä.