Kanerva

 

Kanerva kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Länsi-Siperiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan ja Uuteen-Seelantiin. Kanervaa on käytetty rehuna, luutiin, punontatöihin ja patjojen täytteeksi, sillä on parkittu nahkoja ja värjätty lankoja. Siitä saadaan myös rauhoittavaa teetä ja hyvänmakuista hunajaa.

Vaikuttavat ainesosat

Kanervankukat sisältävät flavonoideja, flavoniglykosideja, arbutiinia, parkkiaineita, erikoliinia (hartsia), fumaari- ja sitruunahappoa.

Rohdoskäyttö

Kanervan flavoniglykosidit lisäävät virtsaneritystä. Kanervaa on vanhastaan käytetty virtsatietulehdusten hoitoon. Arbutiini muuttuu emäksisessä virtsassa hydrokinoniksi, joka vaikuttaa virtsateissä antiseptisesti eli bakteereita ja muita pieneliöitä tuhoavasti. Vaikutus on sama kuin sianpuolukalla, mutta lievempi. Kanerva vähentää veren virtsahappopitoisuutta ja ehkäisee siten munuaiskivien syntymistä. Kanerva lisää myös hieneritystä.

Flavoniglykosidit laukaisevat ruuansulatuskanavan sileiden lihasten kouristuksia, ja parkkiaineet supistavat limakalvoja.

Kanervankukkatee on mieto rauhoittava juoma, joka helpottaa unentuloa, mutta ilman monien unilääkkeiden sivuvaikutusta, tokkuraisuutta seuraavana aamuna.

Antiseptisella kanervateellä voi hoitaa ulkoisesti paiseita ja haavoja. Reumatismin hoitoon tarkoitettuihin kylpyihin käytetään kanervan lisäksi usein myös esimerkiksi suopursua, pujoa, männyn- ja katajanoksia sekä nokkosta.

Varoitukset

  • Kanervarohdokset voivat kohottaa verenpainetta.
  • Kanervarohdoksia ei saa käyttää raskaus- tai imetysaikana.