Pakurikääpä

 

Pakurikääpä (Inonotus obliquus) on varsin yleinen lehtipuiden lahottaja koko maassa. Musta, hiilimäinen pakuri ei ole itse kääpä, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Pakurikääpää esiintyy yleisimmin hies- ja rauduskoivuissa, mutta tämä lahoittaja voidaan tavata myös leppien ja pyökkien kyljissä. Kääpä muodostaa elävissä puissa mustan epämääräisen muotoisen lohkeilevan pahkan, eli pakurin, johon ei kehity itiöitä. Pakurikäävän itiöemät kehittyvät vasta puun kuoltua, jolloin itiöemät muodostuvat rungonmyötäisiksi sienen rungosta irroittaman kuori- ja puukerroksen väliin. Pakurikäävän tartunta tapahtuu kaikenlaisiin vioittumiin lehtipuiden rungoilla. Pakuria on tavattu usein esim. pakkashalkeamista, vaikka itiöiden levintää tapahtuu nähtävästi vain syksyllä. Yksivuotinen, litteä itiöemä ilmestyy kuolleen puun kuoren alle ja repäisee sen halki. Itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kuoren vioittumien kautta ja tappaa puun yleensä 5-7 vuodessa.

 

Pakurikääpä on voimakas adaptogeeni, joka sisältää lukuisia terveyttä edistäviä ainesosia, mm. betuliini flanosteroleja, beetaglukaaneita, lanostanoidi tripenoideja, melaniinia ja germaniumia. Pakurikäävästä voidaan mm. keittää teetä tai käyttää sitä alkoholiuutteiden eli tinktuuroiden valmistamiseen. Sillä on pitkä käyttöhistoria perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä sekä venäläisessä kansanparannuksessa. Venäjällä pakuria on käytetty vatsa- ja keuhkosyövän hoitoon. Pakurin ainesosia on pidetty tulehdusta hillitsevinä, ja tutkimuksissa ne ovat tuhonneet influenssa A- ja B-viruksia sekä erilaisia syöpäsoluja.

 

Suomessa pakurista on sota-aikana keitetty korvikkeeksi ns. tikka-teetä. Pakurijauheesta keitetty juoma muistuttaa kahvia tarjoten samalla runsaasti erilaisia terveyshyötyjä. Pakurikääpä on voimakas adaptogeeni, joka kansankielellä ilmaistuna tarkoittaa yrttiä, joka tasapainottaa elimistömme toimintaa ilman haittavaikutuksia. Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä pakurikäävän käyttöä suositellaankin päivittäin, koska suurempienkaan käyttömäärien ei ole havaittu aiheuttavan epätasapainottavia vaikutuksia. Pakurikäävällä voidaan vahvistaa elimistön immuunipuolustusta.

 

Pakurikääpä tunnetaan kansanlääkinnässä voimakkaana lääkkeenä varsinkin erilaisiin vatsavaivoihin. Tieteellisesti pakurikääpää on tutkittu myös Suomessa ja esimerkiksi Kirsti Kahloksen johtama tutkimusryhmä löysi pakurista betuliini-nimisen yhdisteen, joka on peräisin koivusta (betuliinihappo), ja tiivistyy pakurissa elimistöllemme käyttökelpoiseen muotoon. Tällä yhdisteellä on todettu koeputkessa voimakkaita syövältä ehkäiseviä ominaisuuksia. Muissa tutkimuksissa pakurista on löydetty aktiivisia polysakkarideja, jotka tukevat voimakkaasti immuunijärjestelmän toimintaa eli parantavat vastuskykyä. Pakurikäävän ORAC-luku  (>40 000) on korkeampi kuin millään tutkitulla marjalla, yrtillä tai mausteella. ORAC-luvulla kuvataan antioksidanttien tehoa.

Suositeltava päiväannos

2-4 kupillista (ylläpito) tai enemmän (terapeuttinen käyttö)

Käyttö

Lisää 2 tl pakurijauhetta vesilitraa kohti. Keitä 15-120 minuuttia ja siivilöi valmis juoma kuppiin.

Huomioitavaa

Pakurikääpää ei sovi käyttää samanaikaisesti antibioottien tai suonensisäisesti annettavan glukoosin (diabeetikot) kanssa, koska ne toimivat pakurikäävän vastavaikuttajina (antagonisteina). Myös sieniallergikkojen tulee välttää pakurikäävän käyttöä. Saattaa vahvistaa antikoagulanttien vaikutusta.

Muutoin pakurikääpä on turvallista käyttää.