Karnosiini

 

Karnosiini suojaa aivoja, jotka sisältävät noin 60 % helposti hapettuvaa (härskiintyvää) rasvaa. Aivojen antioksidanttisuojaus on heikko verrattuna muihin elimiin. Onneksi sitä voidaan tehostaa nauttimalla ravintolisänä karnosiinia. Se aktivoi SIRT1-geeniä, joka hidastaa vanhenemismuutoksia.

Terve ja nuori aivokudos sisältää runsaasti karnosiini-nimistä valkuaisainetta, dipeptidiä. Sitä on erityisen paljon aivojen gliasoluissa aivotursossa (hippocampus), näköhermoissa ja hajukäämissä (bulbus olfactorius). Italialaisten neurotietelijöiden raportin mukaan karnosiini osallistuu ependyymisolujen toimintaan, joka korjaa tilannetta aivoissa hapenpuutteessa mm. aivoinfarktin yhteydessä. Hapen puutteessa ependyymisolut rientävät paikalle ehkäisemän solutuhoa. Tämä selittää osittain karnosiinin suojavaa ja hoitavaa vaikutusta aivohalvauksessa.

Karnosiini on välttämätöntä muun muassa näkö- ja hajuaistien moitteettomalle toiminnalle. Karnosiinin ja sinkin yhdistelmä kykenee palauttamaan kokeellisen hajuaistin häviämisen. Tapaturmaisesti hajuaistinsa menettäneet ihmisetkin – mm. eläinlääkäri Helka Heikkilä ja ruotsalainen golfammattilainen Gunnar Nyberg – ovat saanut sen takaisin alettuaan ottaa karnosiinia ravintolisänä (800 mg/vrk).

Karnosiini on tehokas sisäsyntyinen (endogeeninen) antioksidantti ja myrkyllisiä metalleja kelatoiva yhdiste. Aivokudos sisältää karnosiinia pilkkovaa entsyymiä, karnosinaasia. Ikääntyminen vähentää karnosiinin pitoisuutta sydämessä ja lihaksistossa, mutta aivan erityisesti aivoissa, mikä selittää hermoston rappeutumista, neurodegeneraatiota. Meidän tulisi huolehtia karnosiinin päivittäisestä ja riittävästä saannista, koska se suojaa aivoja rappeutumiselta.

Karnosiinilla on aivoissa monia suojaavia tehtäviä. Karnosiinia kutsutaankin hermojen suojatekijäksi eli neuroprotektantiksi (engl. neuroprotectant). Kaikki sen soluja suojaavat mekanismit vuorovaikuttavat. Kroonisissa aivotaudeissa vallitsee hapetusstressi, tulehdus ja sokeroituminen (glykaatio) sekä vielä muita haitallisia biokemiallisia reaktioita, joita karnosiini estää. Nämä samat haitalliset reaktiot ovat yleisiä myös harmaakaihissa. Niinpä Alzheimerin ja Parkinsonin tauteja sairastavat henkilöt sairastuvatkin muita useammin myös harmaakaihiin. Italialaisten neurotieteilijöiden tutkimusten mukaan karnosiini suojaa hyvin keskushermostoa.

Karnosiinin vaikututapoja aivoissa:

    * aktivoi SIRT1-geeniä, joka hidastaa vanhenemista
    * suojaa aivosoluja eli neuroneja hapen puutteelta (kuten aivohalvauksessa ja muissa aivoverenkierron häiriöissä), hapetusstressiltä
    * suojaa hapenpuutteessa syntyviltä myrkyllisiltä aineilta (kuten aldehydeiltä)
    * kelatoi pois elimistöstä elohopeaa (amalgaami, etyyli- ja metyylielohopeat ja tiomersaali)
    * suojaa amfetamiinin ja sen sukulaisaineiden haitoilta
    * vaimentaa tulehdussyotkiineja
    * suojaa proteasomia sinkin ja kuparin haittavaikutuksilta
    * auttaa tuottamaan gamma-amonivoihappo eli GABAa
    * GABA puolestaan hidastaa vanhenemistä
    * stabiloi solukalvoja epileptisiä kouristuksia vastaan
    * estää hermosolujen kuolemaa eli apoptoosia
    * osallistuu hermoimpulssien kulkuun  hermopäätteissä sekä hermo-glia-yhteyksissä.

Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti

Monet tutkijat ovat jo vakuuttuneita siitä, että karnosiini suojaa aivoja Alzheimerin tautia vastaan, ja sitä ehdotetaan hoidoksi Alzheimerin tautiin ja muihin tiloihin, joissa tarvitaan apua muistiongelmiin. Tiesitkö, että tyypin2 diabeteksen insuliinihoito saattaa lisätä Alzheimerin taudin riskiä?

Yhä usemmat neurotieteilijät suosittelevatkin nykyisin karnosiinia myös parkinsonpotilaille.
Karnosiini ehkäisee lihasvapinaa, joka on tyypillistä Parkinsonin taudille. Karnosiinin tämä vaikutus perustuu maitohapon puskurointiin. Vapiseviin lihaksiin näet kertyy maitohappoa, aivan kuten lihaksia fyysisesti kuormitettaessa. Maitohappo alentaa lihaksen pH:a, jolloin lihas väsyy ja koko potilas väsyy samalla, koska hänen kaikissa lihaksissaan on kiihotustila. Karnosiini ehkäisee lihasvapinaa ja väsymistä.

Epilepsia, skitsofrenia

Karnosiini suojaa aivosoluja kaikkia neurologisia ja psykiatrisia tiloja vastaan, joissa vapaat radikaalit ja hapetusstressi vaikuttavat. Näihin tiloihin kuluvat epilepsia, Downin syndrooma ja skitsofrenia, joten tutkijat ovat olleet kiinnostuneita karnosiinin vaikutuksista aivojen hapetusstressiin ja epilepsiaan. Tulosten mukaan karnosiini ehkäisee hapetusstressiä ja hillitsee epileptisiä kohtauksia. Tämän vaikutuksen uskotaan perustuvan siihen, että karnosiini tuottaa aivoissa GABAa.

Kiinalaiset neurotieteilijät osoittivat kesällä 2005, että karnosiini ehkäisee mantelitumakkeesta lähteviä epileptisiä ärsykkeitä. Toinen tutkimus vahvistaa, että karnosiini ehkäisee epileptisiä kohtauksia (Neurosci Lett. 2006).

Aivohalvaus (aivoinfarkti)

Aivojen verenkiertohäiriön syynä voi olla verisuonen tukos (iskemia, hapenpuute) tai verenvuoto. Aivoverisuonten ahtautuessa verenkierto vaikeutuu ja aivokudos kärsii hapen puutteesta. Karnosiini auttaa tässä tilanteessa monella tavalla: Se estää haitallisen peroksinitriitin kertymistä ja lisää typpioksidin tuotantoa aivoissa. Typpioksidi puolestaan laajentaa aivojen ahtautuneita verisuonia, jolloin veri pääsee paremmin tuomaan happea aivokudokseen. Karnosiini parantaa aivojen hapenottokykyä ja niiden kykyä sietää paremmin hapen puutetta. Karnosiini kaksinkertaistaa ajan, jonka aivosolut voivat olla ilman happea, ennen kuin ne tuhoutuvat.

 

Tutkimuksia karnosiinisilmätipoista

Venäläisen tutkimuksen kohteena oli linssin selkeys 6-24 kuukauden aikana 49 vapaaehtoisella. Heidän keski-ikänsä oli 65 ja kaikki kärsivät vanhuuden kaihista, joka vaihteli lievästä vaikeaan. Potilaat saivat joko 1-prosenttista liuosta N-asetyylikarnosiinia tai plasebota 2 tippaa kahdesti päivässä kumpaankin silmään. Potilaat arvioitiin 2-6 kuukauden välein.

Venäläisten suorittamat kliiniset kokeet osoittavat potilaiden silmän kunnon parantuneen 41,5 % - 100 % puolen vuoden aikana ja tulokset ovat säilyneet kaksi vuotta myöhemmin. Tämä tyyppiset karnosiinisilmätipat saattavat ehkäistä merkittävästi vanhuuden silmävaivoja, koska ne rikkovat valkuaisristiyhdisteitä eivätkä vain estä niitä. Digitaalisella tietokoneanalyysillä esitettiin kummankin linssin valon hajonta- ja absorbointivaikutukset. Kuuden kuukauden jälkeen 88,9 %:lla kaikista hoidetuista silmistä oli tapahtunut parannusta häikäistymisherkkyydessä (alin yksittäinen parannus oli 27 % ja ylin 100 %). 41,5 %:lla kaikista N-asetyylikarnosiinilla hoidetuista silmistä oli linssin läpäisyvyys parantunut, mutta kaikista tärkeintä oli ehkä se, että 90 %:lla N-asetyylikarnosiinilla hoidetuista silmistä näön tarkkuus oli parantunut.

Vastaavasti plaseboryhmässä silmien laadussa oli vähän muutoksia 6 kuukauden aikana ja 12-24 kuukauden aikana tapahtui asteittainen huononeminen. 24 kuukauden jälkeen N-asetyylikarnosiini-hoitoa saaneen ryhmän näkö oli parantunut merkittävästi ja on huomattavaa, että nämä tulokset säilyivät, kun N-asetyylikarnosiinin käyttöä jatkettiin. Mitään merkittäviä sivuvaikutuksia ei havaittu yhdessäkään tapauksessa näiden kahden vuoden aikana.

Eräässä toisessa tutkimuksessa arvioitiin 48-60 vuoden ikäisiä potilaita, joilla oli eriasteista näön heikentymistä, mutta joilla ei ollut kaihioireita. 2-6 kuukauden hoitokuurin jälkeen silmätippojen todettiin lievittäneen silmien väsymistä ja parantaneen näköä. Koehenkilöt ilmoittivat, että hoito kirkasti ja rentoutti heidän silmiään.